Mistä luovutaan, jos on pakko?

Meillä käy siivooja kerran kuussa. Meillä ei ole yhtä vakisiivoojaa vaan käytämme siivousfirmaa, joka lähettää työntekijän omien työvuorolistojensa mukaan. Olemme olleet firman asiakkaita nyt puolisen vuotta ja erittäin tyytyväisiä jokaiseen siivouskertaan - niin tälläkin viikolla.

Meillä kävi siivooja vielä avioliittomme alkuaikoina, mutta muuton ja turhien menojen karsimisen myötä luovuimme siitä. (Siis turha meno? Kyllä me oltiin hulluja!) Myös silloin aikoinaan siivooja kävi kerran kuussa. Tiedän, että tuo siivousten väli voi tuntua joistain pitkältä, mutta meille se on ok: Meillä ei ole karvaavia lemmikkejä, ruokapöydän alta voi lattian tarvittaessa pyyhkäistä vaikka kosteuspyyhkeellä ja yksittäisen eksyneen villakoiran voi nostaa niskavilloista roskiin.

Olemme siivousfirman kanssa etukäteen kirjanneet sopimukseen siivouspäivät ja tarkempi kellonaika ilmoitetaan meille edellisenä päivänä. Yleensä ajasta tulee tekstiviesti, joskus puhelu. Normaalistihan me ollaan pois kotoa ns. virka-aikaan, mutta näin kesällä on kiva tietää, milloin kannattaa lähteä pois jaloista. Ennen lähtöä nostellaan poikien huoneen lattialta lelulaatikot päiväpeitteellä suojattujen sänkyjen päälle, mutta muuten emme siivoa siivousta verten.

Tälläkin kertaa lähdettiin taas hyvissä ajoin alta pois koko porukka. Käytiin hoitamassa pakollisia hommia sen pari kolme tuntia, minkä meidän kodin siivous vie. Kotiin palatessamme huomattiin heti hyvä siivous, siis tavallistakin parempi. Oikeastaan se oli aika hassua, koska ei meillä koskaan ole ollut mitään valittamista ja aina on koettu saavamme rahalle 100% vastinetta. Mutta jotenkin me kumpikin miehen kanssa heti oltiin, että vau!

Siivouspäivän iltana menin vetämään verhoja olohuoneen ikkunan eteen ja koin semmoisen hetkinen..? -hetken. Katsoin parvekkeelle, joka näytti liian siistiltä. Me emme siellä yleensä oleskele, pojat joskus käyvät aikaa tappamassa ja pihaleluja partsin lattialle levittämässä. Oli pakko pyytää mies katsomaan ja varmistamaan epäilyni oikeaksi: myös parveke oli siivottu, mikä ei siis kuulu normisettiin. Ilmeisesti sen päivän tehopakkauksella oli ollut ylimääräistä aikaa. Toinen vau!

Iltateellä sanoin miehelle, että jos joskus pitää alkaa taas karsia kuluja enemmänkin, niin ennemmin luovutaan autosta kuin siivoojasta. 
"Ajattelin just samaa", vastasi mies.


Kuva: Hans
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: