Tyttö tekemättä - edelleen

Ei sitä aamulla tiedä, mitä ilta(päivä) tuo.

Minulla on yksi tuttava, josta olen kertonut ennenkin. Hän on välillä sellainen ajatusten Tonava, että oksat pois. Esimerkki: Kun meidän toinen lapsi, toinen poika, oli juuri syntynyt ja oli vuorokauden ikäinen, hän oli heti ajan tasalla: "Nyt sitten heti tyttöä tekemään!" Tölväisin takaisin ja sen jälkeen hän ei enää aiheeseen palannut.

Tänään kävin hänen luonaan kahvilla ihan kutsuttuna. Keittelin kahvit, laittelin pöydän, tiskasin ja sitä rataa. Kahvien jälkeen hän lepäili hieman ja torkahteli siinä sitten myöskin. Minä näpräsin kännykkääni ja jos hän havahtui hereille niin juttelin hänen kanssaan. Ihan normisettiä.

Hän oli vetänyt torkun ja havahdun, torkun ja havahdun -settiä puolisen tuntia ja menossa oli torkkuvaihe, kun hän yhtäkkiä alkoi mumista jotain. En saanut kunnolla selvää. "Mitä?"

"...mmmttt... tehttmmm... tyttttö tekemättttä...", hän mokelsi ja havahtui.

En tajunnut yhtään. Luulin, että hän puhuu nyt jostain sisarustensa lasten tekemisistä.

"Teillä on tyttö tekemättä", hän sanoi minulle ihan selvällä suomella ja katsoi minua sängyn pohjalta.

Minulla löi tyhjää. Että mitä?

"Kun teillä on vain poikia. Se tyttö vielä puuttuu", hän jatkoi - ja nukahti.

Mitä v***ua sinä selität, minun teki mieli kysyä. En kysynyt. Niinku mitä v***ua nyt oikeasti? Kuusi vuotta hän on ollut hiljaa asiasta. Kuusi vuotta. Ja nyt kesken unien "teillä on tyttö tekemättä".

Hän nukkui ja minä istuin tuolissa hänen lähellään.

Miltä minusta tuntuu, kysyin itseltäni. Miksi minua v***ttaa? Minä en ole koskaan halunnut tyttölasta. Minä en ole koskaan halunnut poikalasta. Me ajattelimme, että kaksi lasta olisi kiva. Ja kun ne sattuivat olemaan "samaa merkkiä" niin olin tyytyväinen, koska se on tehnyt mm. vaate- ja huoneasioista helpompia. Miksi minun kuitenkin teki mieli sanoa tuolle tuttavalleni, että suksipa sinä kuule siitä hevonv***uun.

Ainakin kahdesta syystä. 

Miten joku voi olla niin tyhmä (ja tahditon), että olettaa mun ehdottomasti halunneen toisen lapsen olevan tyttö ja etten olisi tyytyväinen kahteen poikaan. Sillä mitä muuta se "Nyt sitten heti tyttöä tekemään!" yhden päivän ikäisen poikavauvan äidille sanottuna olisi voinut tarkoittaa. Varsinkin kun hän kuuden vuoden jälkeen unenpöpperössä sitä samaa jankkaa. Jos toinen lapsi olisi ollut tyttö, niin tuskin hän olisi samalla tavalla sanonut, tai sanonut, että tehkää vielä kolmas lapsi / toinen poika. Kävisiköhän tähän se "en jaksa tyhmiä ihmisiä" -klisee.

Vai vielä kolmas lapsi, kun jo kahden kanssa elämä on yhtä helvettiä! Hän - lapseton, sairas ja viime vuodet neljän seinän sisällä elänyt - ei ehkä ymmärtäisi, miten ihanaa lapsiperhe-elämä aina on. En sano, etteikö hän tiedä vitutuksesta, kärsimyksestä ja ahdistuksesta mitään. Varmasti tietää ja vielä enemmän kuin minä. Mutta lapsiperhe-elämä... kaksi erityislasta... hänen lapsettomuutensa, ehkä jopa tahaton lapsettomuutensa... siinä on ainekset sellaiseen yhtälöön, että en halua keskustella asiasta hänen kanssaan sen enempää.

Kun hän heräsi, totesin, että pitää lähteä laittamaan ruokaa perheelle.

"Laittamaan miesväelle ruokaa", hän mutisi ennen kuin torkahti taas.


Kuva: ferhat66
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: