She has left the building - Hän on poissa, lopullisesti

Nyt se on ohi. Hän nukkui pois tänä juhannuksena.

Katsoin äsken puhelintani, koska minun piti laittaa herätys aamulle. Näin, että viimeisin asettamani herätys on lauantai aamulta, että käyn katsomassa häntä. Siinä lukee hänen nimensä.

Katsoin puhelutiedot. Hän soitti minulle viimeisen kerran viikko sitten lauantaina.

Puhelin. Minun ei tarvitse enää muistaa pitää puhelimen ääniä mahdollisimman kovalla, että varmasti herään niihin yölläkin, jos joku soittaa, että...

Hänen puhelimensa soi, kun hän lepäsi sydänvalvonnan vuoteella. Se soi kovaa, mutta hän ei enää kuullut. "Sinä voit laittaa sen pois päältä kokonaan", hoitaja sanoi minulle. Minä olin paikalla, kun hän aikanaan otti sen puhelimen käyttöön.

Hän sairasti pitkään. Läheltä piti monta kertaa. Jo vuosia sitten hoitaja kysyi, saako minulle soittaa yöllä, jos...

Ja nyt hän on oikeasti poissa. Vai onko? Oloni on epätodellinen. Hän vaikutti toipuvan jälleen kerran, kuten aina. Mutta tämä olikin se kerta, kun hän ei enää palaisi sairaalasta kotiin. Hän lähti luotamme hyvin hiljaa nukahtaen. Onneksi hän ei ollut yksin, ystävä oli hänen luonaan juuri oikealla hetkellä.

Kuulin puhuttavan terminaalivaiheesta, mutta en ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Kävin hänen luonaan joka päivä. Alussa hän vielä kommunikoi, sitten vain nukkui. Vasta kun hoitaja sanoi minulle sanan saattohoito, minä käsitin, että tämä on nyt sitä - tästä ei enää toivuta kotiin.

Vaikka tein enemmän kuin moni olisi tehnyt, pyysin häneltä anteeksi, että olin ollut niin huono ystävä - vaikkei hän sitä enää kuullutkaan. Niin monta asiaa olisin voinut tehdä toisin, paremmin.

Haastava ihmissuhde. Ei kaunistella. Sitä se oli monta kertaa. Silti hän oli rakas.

Ja nyt hän on poissa.

Kiitos kaikesta, ja anteeksi.


Kuva: Free-Photos
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin luetuimmat: