Totuus (läpi kyynelten)

Miten niiden virpovitsojen askartelu sitten oikeasti meni?

(Erityis)lapsia kannattaa aina etukäteen valmistella tuleviin juttuihin. (Hmmmm, sopisikohan tuokin lastenkasvatuksen kliseebingoon...) Niinpä mainitsin tulevasta vitsasavotasta pitkin viikkoa. Lauantaina ilmoitin, että huomenna sunnuntaina sitten. Sunnuntaina sanoin ensin että välipalan jälkeen ja sitten että NYT.

Pojat saapuivat askartelupöydän ääreen, kiepauttivat pari piipunrassia oksan ympärille ja kysyivät joko riittää.

Näin tilaisuuteni tulleen. (Ensin kyllä itketti, myönnän, mutta eipä auta itku näillä markkinoilla.)

Ilmoitin, että kyllä riittää, jos minun tekemistäni virpovitsoista ei sitten urputeta vaan niillä virvotaan ilman rutinoita, onko selvä?!

Joo ei urputeta me mennään nyt leikkii.

Haa! Kerrankin saan just semmoiset vitsat kuin haluan. :D

Koulupoika pyörähti jossain välissä ovella ja huikkasi "Hyvältä näyttää!"

Kiitti kovasti.

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: