Pehmeys lisää rohkeutta

Elämä erityislaps(i)en kanssa on joskus erityisen vittum...ööh, siis tuota, haastavaa. Mutta joskus saa vastapainoksi nauttia mm. mukavista kahdenkeskisistä luottamuksellisista keskusteluista. 

Koulupoika oli käynyt iltapesulla ja pötkötti nyt meidän vanhempien sängyllä puhtoisena sieluna yöpuulle valmiina.

- Äiti, voisitko tulla taas juttelemaan tunteista ja semmoisesta, hän pyysi. Eilen illalla oli juteltu ja nyt sille haluttiin jatkoa. Eilen mieltä painoivat hiusasiat, nyt oli agendalla jotain ihan muuta.

- Tuleeko meidän perheeseen vielä lisää lapsia?
- Ei tule.
- Miksei?
- Me ei haluta enempää.
- Mutta jos kuitenkin...
- Ei. 
- Miksei?
- Me ei haluta. 
- Mutta jos te haluaisitte niin olisiko se mahdollista.

Arvelin, ettei lapsen tarvitse tietää sterilisaatiosta ja semmoisista.

- Minä alan olla jo liian vanha.

Sitten piti käydä pesemässä päiväkotipojan hiukset ja avautumiseen tuli tauko.

- Tule sitten takaisin puhumaan henkilökohtaisista asioista. 
- Haluatko puhua keittiön pöydän ääressä vai täällä sängyllä?
- Täällä sängyllä... täällä on pehmeää ja se lisää rohkeutta.

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: