Me emme käy kirjastossa

Kun minä olin lapsi, asuin kirjastossa. Minä en ollut erityislapsi. Minä osasin olla hiljaa kirjastossa. Minä osasin kohdella kirjaston omaisuutta. Pidin lainatuista kirjoista huolta. 

Me emme käy kirjastossa.

Tähän mennessä meidän lapset eivät ole tuhonneet kirjaston omaisuutta. Se johtuu siitä, että minä vahdin lainattuja kirjoja kuin kruunun jalokiviä.

Vahdin, mennyt aikamuoto. En jaksa enää sitä hommaa.  Sitäkään. Pakolliset hommat hoidetaan mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Jos joku juttu tuottaa enemmän harmia kuin iloa niin siitä luovutaan toistaiseksi. 

Vanhemmalle lapselle alkoi kasvaa aivot eskarissa. Toivottavasti niin käy myös nuoremmalle. Siihen asti ostamme omaksi kirjat, joita meillä luetaan. Lahjatoiveiden kyselijöille kerromme kirjan olevan aina hyvä idea.

Nämä ostin tänään:


Kuva: Vuoden Äiti

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: