Kuka saa, kuka saa / resurssipussia puristaa / tillin tallin tömpsis

Mietitkö, onko lapsesi ns. normaali? Haluaisitko selvittää, onko lapsellasi kaikki ok? Tiedätkö jopa, että lapsesi olisi tutkimusten tarpeessa? Miten on käynyt, kun olet apua tai tutkimuksia pyytänyt?

Meidän kummankaan (erityis)lapsen käytös esim. päiväkodissa ei ole kiinnittänyt henkilökunnan huomiota siinä määrin, että olisi vihjattu tutkimusten olevan tarpeen. Päinvastoin: "Lapset ovat lapsia ja pojat ovat poikia", sanottiin minulle, kun aloin kysellä, että millaista se touhu päiväkodissa on, kun meillä kotona...

Minä sanoin, että haluaisin, että asiat tutkitaan nyt eikä sitten joskus, kun on "liian myöhäistä" eli esim. koulussa saatu häirikön leima otsaan. Ja niin tutkittiin. Psykologi, toimintaterapeutti, lähete saikulle... ja vuoden päästä esikoisella oli diagnoosi, lääkkeet ja ryhmäterapia alkamassa hyvissä ajoin ennen koulun aloittamista. Missään vaiheessa ei tarvinnut lyödä nyrkkiä pöytään tai vaatimalla vaatia jotain. Ei, vaan minulta/meiltä kysyttiin, että haluatteko, tarvitsetteko, kiinnostaisiko...

Tällä viikolla palaveerattiin päiväkodissa kuopuksen asioissa. Hänellä ei ole (vielä) diagnoosia ja voi olla, ettei sitä koskaan tulekaan. Mutta mikään perusjantteri hän ei ole, tulee se diagnoosi tai ei. Palaverissa toimintaterapeutti kysyi, että haluttaisko kymmenen kerran terapiasetti pojalle. Psykologi innostui, että hänhän voisi pyytää maksaria yhteen toiseen juttuun! Minulle annettiin numero, johon soittaa, jos haluan itse jutella omista fiiliksistäni.

Nyt joku ajattelee, että no, Vuoden Äidin lapset ovat jotenkin hirveän hankalia tapauksia päiväkodissa/koulussa, että tietysti ne ovat saaneet kaiken mahdollisen avun ja tuen. Mutta kun ei. Meidän lapset eivät ole mitenkään vaikeita tapauksia, jos vertaa... mitä ei tietenkään saisi tehdä, mutta vertaanpa kuitenkin. Kuten jo alussa sanoin, päiväkodin viesti ensimmäisen lapsen kohdalla oli, että ei he olis mitenkään huolissaan, normitouhua, ja sama juttu toisenkin kanssa.

Ja sitten samaan aikaan tapaan vanhempia, jotka ovat väsyneet, koska eivät saa mistään mitään apua ja kukaan ei ole kertonut heille mistään mitään ja heistä tuntuu kuin he olisivat ihan tuuliajolla lastensa ja ongelmiensa kanssa.

Niin että minulla ei todellakaan ole vastausta kysymykseen, kuka saa resurssipussia puristaa. En todellakaan tajua tätä itsekään.

Kuka saa, kuka saa 
lorupussiin kurkistaa 
tillin tallin tömpsis.

Kuva: nattanan23
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: