Koulupojan yökastelu

Omalla naamalla ja nimellä bloggaaminen on tätä päivää. On ainakin silloin, jos halajaa ns. kaupallista yhteistyötä eli elää bloggaamisella tai saada siitä edes hieman pientä sivutuloa. Minä en sellaisesta haaveile, joten voin anonyymisti huudella puskista aroistakin aiheista - siis lapsilleni aroista. Minulle itselleni esim. lasteni yökastelut eivät ole ongelma.

Meidän päiväkotipoika on yökuivempi kuin meidän koulupoika. Kummallakin on yövaippa käytössä joka ikinen yö. Varmaan tuon nuoremman vois antaa olla jo ilman, se verran harvoin vahinkoja sattuu, mutta laiska mutsi tässä terve! en rakasta lakanapyykkiä vaikka kuivausrumpu meiltä löytyykin.

Koulupojalle on kokeiltu Minirin-lääkettä ekan kerran eskarissa. Siitä lähtien noin puolen vuoden välein on katsottu olisiko siitä apua. Ei ole ollut. Joskus ekaluokan syksyllä taisi olla kuiva viikko, sitten kastelu taas jatkui. Ja yhä jatkuu. Ehkä pari kertaa viikossa vaippa on aamulla kuiva. Ei innosta vaipan poisjättöön.

Hälytinlakanaa on meille ehdotettu aikanaan neuvolasta ja nyt myös kouluterveydenhuollosta. Koulupoika ei ole sitä missään vaiheessa halunnut, eikä sitä meille suositellut lastenlääkärikään, jota treffasimme viime vuoden lopulla muissa asioissa.

Lastenlääkäri sanoi, ettei hän näe hälytinlakanaa hyvänä vaihtoehtona, jos lapsella on ADHD, kuten meidän poikasella on. Hälytinlakana häiritsee yöunta, jonka pitäisi adhd-lapsella on rauhallista ja keskeytyksetöntä, että tämä jaksaa skarpata koulupäivän ajan. Meidän poitsu on vielä sen verran sikeäuninenkin, että siitä hälytinlakanasta kärsisi sitten kyllä koko porukka.

No hyvä, jatkamme siis yövaipoilla ja Minirin-kokeiluilla puolen vuoden välein.

"Täytyy vain toivoa, että kaupasta aina saa yövaippoja", minä huokaisin koulun terveydenhoitajalle. Meidän tuppukylässä se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys, että yövaippoja kaupan hyllystä joka kerta löytyy.

Huoleni jäi terveydenhoitajan mieleen ja hän otti asioista selvää. Nyt me saamme koulupojan yövaipat terveyskeskuksen hoitotarvikejakelun kautta. (Milloinkahan Suomen eduskunta ja hallitus tuhoavat tämänkin asian?)


Kuva: fotoblend
/ CC0 / Pixabay


"Sitten kun minä menen yökylään jonkun kaverin luo, minä jätän yövaipat kotiin", sanoi koulupoika. Tämän äidin sydäntä ilmoitus vähän riipaisi. Voi kun se olisikin niin yksinkertaista.

Ne kaverit, joiden luo hän yökyläilyä ajattelee, eivät ehkä ihan ymmärtäisi asiaa. En halua lastani kiusattavan - en tästä asiasta. 

Mutta yökyläilyreissu kaverin luo polttelee pojan mieltä. Se olisi sellainen ison pojan juttu, joka olisi mahtavaa kokea.

Kuva: anaterate
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: