Kaamosmasennus? Höpöhöpö! Hymyä huuleen!

Tänään on kevätpäiväntasaus. Se meinaa sitä, että tästä päivästä eteenpäin päivä on meillä täällä pohjolassa yötä pitempi. Valoa siis riittää, lämpöä ei niinkään - mulle kelpais enempi toisinpäin.

Nelikymppiseksi asti olin sitä mieltä, että joku kaamosmasennus on ihan höpöhöpöjuttua. Siis mitennii joku talvi nyt pistäisi mielen matalaksi? Kaunista lunta! Kuumaa glögiä! Lupa kölliä sohvalla! Mahtavaa! Ihme rutkuttajia kaikki ne kaverit, jotka FB:ssa märisee lokakuusta maaliskuuhun elämän kurjuutta.

Tämä talvi on ollut ihan kamala.

Marraskuussa alkoi tuntua, että tämä talvi ei lopu ikinä. Joulukuussa vähän helpotti, kun sai hössöttää joulua. Tammikuussa otti taas aivoon - ja yhäkin ottaa.

Minä siedän pimeyttä vielä melko hyvin. Voi poltella kynttilöitä (led-kynttilöitä, koska minulla on kaksi erityislasta ja itsesuojeluvaisto) ja viettää hämäränhyssyä teetä juoden. Avot!

Mutta nämä säät. Ensin on kylmää ja märkää. Sitten on vain kylmää. Sitten on vieläkin kylmempää. Sitten on niin kylmää, että tekee mieli potkia vastaantulevia teinejä nilkoille - paljaille nilkoille (hullut!). Ja sitten on taas kylmää ja märkää.

Sitten on kesä eli on märkää ja vielä märempää.

Ja sitten taas sama shitti alusta.

Mutta pahinta on kylmyys. Paitsi silloin kun on kylmää ja märkää.

Minulla on ollut sekä Lotto että Viking Lotto kestona voimassa viimeiset sata vuotta. Tällä viikolla on pakko aloittaa sama Eurojackpotin kanssa. Pakko päästä pois Suomesta, lopullisesti.


Kuva: qimono 
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: