Hyvissä ajoin virpovitsa väännettävä

Virvon varvon 
tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks.

Mie se virvon viisahasti 
taputtelen taitavasti 
rikkahaksi rakkahaksi. 

Jumala sinua siunatkoon. 


Virpomavitsaksi valitaan mieluiten kaksi- tai kolmihaarainen pajunoksa. Kaksihaarainen muistuttaa Kristuksen kahdesta luonnosta, inhimillisestä ja jumalallisesta, kolmihaarainen Pyhästä Kolminaisuudesta.

Aina mukavampaa, jos oksissa on runsaasti pajunkissoja.

Vitsoja voi koristella monilla tavoin, esim. kreppi-, silkkipaperi-, kangastilkku- tai karamellipaperi"kukkasin". Pajunvitsan koristeluun tulee oikeasti panostaa. Risu jossa yksi höyhen ei ole virpomavitsa vaan osoitus käytöstapojen puutteesta.

Ortodoksien virpomavitsat siunataan lauantai-iltana palmusunnuntain vigiliassa.

Virpominen tapahtuu palmusunnuntaina Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi.

Virpomisvierailu ei ole mikään halloweenkierros: hyviin tapoihin kuuluu virpoa perheenjäseniä, kummeja, ystäviä ja tuttavia. Ovelta ovelle kiertäminen karkin toivossa ei kuulu perinteiseen virpomaperinteeseen, kuten eivät kuulu noita/trulliasutkaan. Virpomisvierailulle voisi laittaa ns. pyhävaatteet eli vähän siistimpää päälle.

Sopiva virpomaloru kannattaa etsiä ja opetella hyvissä ajoin. Jos epäilee muistinsa toimivuutta, sen voi kirjoittaa pienelle muistilapulle - tai pääsiäiskorttiin, jonka voi jättää vitsan ohella virvotulle.

Virvottaessa taputetaan lempeästi virpovitsalla joko yhtä tai vuorotellen molempia olkapäitä. Samalla lausutaan virpomaloru.

Niin, hyviin tapoihin kuuluu jättää virpovitsa virvottavalle. Ja tiedättehän, että oikeasti palkka kuuluu maksaa vasta pääsiäisenä. Perinteinen virpomispalkka on ollut kananmuna. Nykyään on tapana antaa suklaamuna, joku muu pieni herkku tai kolikko. Virvottava päättää aina itse, mitä antaa palkaksi, eikä palkan vaatiminen tai toiveiden esittäminen sen suhteen ole sopivaa.

Saadut virpovitsat voidaan laittaa kotona vedettömään maljakkoon. Ortodoksikodissa siunatut vitsat sijoitetaan ikonien koristeeksi. Vitsoja säilytetään helatorstain aattoon asti. Sen jälkeen koristellut vitsat hävitetään polttamalla.

Virpomavitsa on pyyteetön lahja. Lapsia houkuttaa virpomapalkka, mutta se ei saa olla pääasia. Palmu- eli virpomasunnuntaista alkaa hiljainen viikko eli piinaviikko, jota ortodoksit kutsuvat Suureksi tai Pyhäksi viikoksi.

Kaikki eivät pidä virpojista. Mitäs sitten, jos palmusunnuntaina soi ovikello eikä yhtään nappaisi avata ovea - kun ei ole niitä palkkojakaan. Oveen voi jo edellisiltana laittaa lapun, jossa kohteliaasti pyytää virpojia jättämään tämän kodin väliin.


Anna muna kanastais 
voilusikka lehmästäis 
pannukaakku taikinastais 
markka kukkarostais.

Vitsa sulle, 
palkka mulle.

~~~~~


Lähteet:

Suomen ortodoksinen kirkko / Uutishuone

Ekumenia.fi

KSML.fi

Luovutettukarjala.fi

(linkit siistitty 25.3.2018)

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: