Erityislasten virpomaretki

Joskus saan ideoita, jotka tuottavat minulle pientä ahdistusta, mutta jotka haluan kuitenkin toteuttaa, koska pidän lopputulosta ahdistuksen arvoisena - no, toki edellyttäen, että lopputulos on hyvä.

Reilu viikko sitten päätin, että meidän pojat käyvät virpomassa palmusunnuntaina naapurissa. AHDISTUS.

Asumme kerrostalossa. Meidän lapsemme ovat helv...hyvin äänekkäitä, joten monen mielestä meidän pitäisi varmaan asua jossain ettään perällä omakotitalossa kaukana naapureista. Omakotitaloasumista on kuitenkin kokeiltu, eikä se ole laisk...mukavuudenhaluisen ihmisen hommaa. Ja toistaiseksi tähän taloon on soitettu poliisit ihan muiden kuin meidän vuoksi. Mutta joo, kerrostalossa asutaan ja ääntä pidetään. Hiljaisuuden aikaan 22-06 tosin meidän lapset nukkuvat (toisin kuin jotkut mölyapinat... enkä puhu nyt lapsista), joten siltä osin asia kunnossa.

Kannatan koko kylä kasvattaa -periaatetta vaikka vastuu onkin vanhemmilla. Siihen liittyen mielestäni ihmiset voisivat olla enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Ainakin naapureita voisi tervehtiä ja jutella muutenkin kuin heippalapuilla. Se voisi joskus helpottaa myös konfliktien ennaltaehkäisyä ja ratkaisua. Epäilen, että meidän perheen melusaaste on voinut joskus kiristää jonkun hermoja. Epäilen, en tiedä.

Yläkerran naapuria, kohteliasta eläkeläispariskuntaa, olemme aina satunnaisesti rapussa nähneet ja pihallakin heihin törmänneet. Joskus olen rouvan kanssa bussipysäkillä jutellut. Niinpä lähetin miehen kysymään, saako heillä käydä virpomassa palmusunnuntaina. No jo vain!

Meidän pojat ovat mukavia. Mutta. Aina en jaksaisi sitä sähellyksen määrää. Kun mitään ei kuunnella. Tai kuunnellaan vain tasan se, mitä halutaan, ja sekin ymmärretään sitten oman mielen mukaan. No, niinhän aikuisetkin tekevät: ei on ehkä ja ehkä on kyllä, kun jotain mieli tekee. Lisäksi pelleilyä ihan väärässä paikassa - ei, tästä en edes aloita.

Viikon ajan AHDISTI. Samalla pidin virpomakoulua:

1) Ensin kysytään, saako virpoa (se on kohteliasta vaikka virpomisesta on jo sovittu).
2) Virpominen hoidetaan ilman pelleilyä ja pääsiäiskortista voi luntata, jos ei ulkoa muista. Ensimmäisestä vitsa-pizza -riimittelystä lähtee kaikki palkat äidin massuun.
3) Lopuksi annetaan vitsa ja kortti.
4) Saadusta virpomapalkasta kiitetään vaikka se olisi miten pieni. Lisäksi varaudutaan siihen, että joku antaa palkan vasta pääsiäisenä, kuten oikeasti kuuluisikin.
5) JA SIELLÄ KÄYTÄVÄSSÄ EI HUUDETA!!!!!

Mies käytti pojat virpomassa.

Nyt minua itkettää. Se oli mennyt niin hyvin, että olen ihan liikuttunut, miten hienot pojat minulla onkaan. Tänään on tuntunut hyvältä olla äiti. Ja jos minä ajattelin, että virpojien palkitseminen meni minulta vähän överiksi niin ei ne meidänkään pojat ihan pienen pussin kanssa naapurista kotiutuneet.

Sitten pojat pyyhälsivät virpomaan koulupojan luokkakaverin äidin, joka kehui tyylikkäitä virpojia, upeita vitsoja ja kivaa runoa. Ja mummo oli otettu, kun hänet virvottiin poikien itse tekemillä vitsoilla.

Nyt voin taas vähän aikaa kuvitella, että meillä on tavallinen normaali perhe.


Kuva: falco
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: