Aloita aamusi uhkailulla

Aloin kirjoittaa tätä tekstiä tietystä aiheesta ja harhauduin jonnekin ihan muualle kuin piti. Pyyhekumi esiin ja alusta.

Meidän perheessä aamut ovat vaikeita. Sanotaan suoraan: helvettiä.

Kun silmänsä auki saa niin helvetillinen möly on heti läsnä. Meidän pojat eivät osaa tehdä mitään hiljaa. Karkeaa yleistystä. Koulupoika kyllä osaisi, mutta päiväkotipoika voittaa iskuporakoneenkin. Lisäksi veljeä on kiva ärsyttää - sen homman osaa koulupoikakin.

Joo, on tarrataulut ja vaikka mitkä kiristys-uhkailu-lahjonnat. Mutta jos lasta itseään ei nappaa olla hiljaa niin sitten ei olla. Minä satun tietämään, että päiväkotipoikakin osaa olla hiljaa, jos hän itse niin haluaa ja päättää. Se on nähty. "Tänä aamuna minä olen hiljaa, koska minä haluan xxxxx." Ja oli. Ei huutoa, ei riehumista, ei juoksemista. Hän jopa keskusteli normaalilla puheäänellä mukavista aiheista.

Hyvästä aamusta tulee tarra. Kymmenen tarraa tarkoittaa HopLopia, Lego-ostoksia tai jotain muuta mukavaa. Nyt ei ole tullut yli viikkoon yhtään tarraa. Tänä aamuna tarra oli menetetty jo vartti heräämisestä (meidän perhe herää yleensä n. tunti ennen lähtöä). Mökä vaan jatkui. Ilmoitin, että jos tämä touhu vielä jatkuu niin huominen karkkipäivä on sitten menetetty. Minä en harrasta tyhjiä uhkauksia.

Kas, tulipa hiljaista.

Onneksi on makealle persot pennut.


Kuva: 9355
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: