Älä hanki lemmikkiä

Älä hanki lemmikkiä itsellesi äläkä lapsellesi - älä kenellekään - ellet todella tiedä, mitä olet tekemässä.

Juttelin tänään koirista yhden tuttuni kanssa: mitä koira tarvitsee, mitä pitää välttää, miten koiria nykyään Suomessa kohdellaan...

Muistin meidän perheen ensimmäisen (ja viimeisen) koiran. Tarkoitan nyt lapsuuden kotiani. Minulle tuli paha mieli, jopa ahdistus, katumus.

Olen elämäni aikana hoitanut muiden lemmikkejä, minulla on ollut myös omia. Olen vastuullinen ihminen ja minun hoitooni voi luottaa niin lapset kuin eläimetkin. Pidän huolen ruoasta, juomasta, puhtaudesta, liikunnasta, levosta...

Tuo lapsuuskotini koira... olin alakoululainen, kun hänet meille otettiin, ja yläkoululainen, kun hänestä piti sairautensa vuoksi luopua. En ymmärrä, miksi meille otettiin tuo koira. (En halua käyttää hänen nimeään tässä vaikka hän oli minulle tärkeä.) Kukaan meidän perheestä ei ollut mitenkään erityisen eläinrakas - ehkä minä kuitenkin eniten.

Jos perheeseen otetaan koira niin sillä on yleensä joku funktio: seuralainen, metsästyskoira, harrastuskaveri... Minä en ymmärrä, miksi meillä oli koira.

Me emme kohdelleet koiraa huonosti. Siis emme sillä tavalla huonosti, että sitä olisi lyöty tai pidetty nälässä. Mutta se oli liikaa yksin. Unohdettu.

Miten ihmeessä aikuiset ihmiset ottivat meille koiran. Miksi?

Muistan, kun minulle selitettiin, että se koira ei ole minun vastuullani, vaan koira on yhteinen juttu ja aikuisella on vastuu - mutta oliko? No, tietysti oli, mutta toteutuiko se käytännössä? 

Älä hanki lemmikkiä...


Kuva: SandeepHanda
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: