Lastani kosketettiin ikävällä tavalla

Mukava pitkä kesälomamatka ympäri Suomea sukulaisia tapaamassa. Ihana tavata pitkästä aikaa. Syödään yksinkertaista kesäruokaa, juodaan päiväkahvit mansikkakakun kera. Lapsilla riittää leikkiseuraa sukulaislapsista ja näiden kavereista. Tulee mieleen ne wanhat hyvät ajat, kun käpylehmäleikit ja heinään pujotetut metsämansikat olivat arvossaan. Kaikki on ihanaa ja seesteistä - kunnes koulupoika tulee ja pyytää sivummalle.

"Äiti... se yksi... sinähän tiedät sen... se teki mulle silleen... minä en halunnut... se ei tuntunut kivalta... minä sanoin, että lopeta... minä lähdin pois..."

Näen auton perävalot, kun sukulaisten tuttavaperhe kaasuttelee pois. "Karkuun", ajattelen minä.

"Minä halusin kertoa sinulle kahden kesken, koska täällä on muitakin paikalla."

Juttelen asiasta lapseni kanssa. Mitä tapahtui, kuka teki ja mitä. Hän kertoo ja huokaisen helpotuksesta. Koulupojalle ikävä ja uusi tilanne, kun tehtiin jotain mistä hän ei tykännyt, mutta ei kuitenkaan niin vakavaa, että täytyisi miettiä lastensuojelua tai poliisia.

"En halua puhua enää", sanoo koulupoika parin minuutin jälkeen. Lopetetaan siltä erää. Mutta pian hän jatkaa juttua itse.

Tässä maailmassa ei ole sellaista asiaa, josta en lasteni kanssa uskaltaisi tai osaisi puhua. Joskus pitää hakea viestintävinkkiä ammattilaisilta, että miten joku asia parhaiten menisi perille erityislapselle, mutta itse asian hoitaminen kyllä pelittää.

Tämä asia - ikävä kosketus ja muut sen genren jutut - on tähän asti ollut vähällä huomiolla, koska koulupoikakin on vielä elänyt hyvin suojeltua ja varjeltua elämää, myös koulussa ja harrastuksissa. Tämä syksy tuo muutoksia moniin asioihin. Siksi olin ajatellut käsitellä tätä aihetta nyt koulun alkaessa. Mutta tämä tapaus ennätti ensin.

Ei ole korrektia sanoa, että hyvä kun tämä juttu tapahtui, koska nyt minulla on jotain, mistä lähteä liikkeelle valistukseni kanssa - mutta niin se on. Minun tarvitsee vain sanoa "muistatko mitä matkalla tapahtui" ja saan lapseni jakamattoman huomion osakseni. Ja niin me ollaan nyt kotona puhuttu hyvästä ja ikävästä koskettamisesta, luotettavista ja epäluotettavista aikuisista ja lapsista.

Kunhan hän saa sulatella näitä juttuja vähän aikaa niin sitten siirrytään seuraavaan tämän genren osa-alueeseen.

Kuva: jarmoluk / CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: