Ja taas mentiin...

Älä koskaan odota keneltäkään yhtään mitään. Älä koskaan oleta, että olisi mukavaa.

Tuttavaperheen kanssa ulos syömään. Ei mikään hieno paikka, ihan perusmättöä. Mutta voi hyvä elämä, kun se ruoka ei saavu sillä samalla sekunnilla, kun se on tilattu. Tuleva herra eskarilainen ei osoita tyytymättömyyttään enää mitenkään pienesti. Koko kylä kuulee, miten PASKA PAIKKA SE ON JA ENÄÄ KOSKAAN EI TULLA TÄNNE PASKAAN PAIKKAAN JA PASKA PASKA PASKA KAIKKI ON PASKA TULIKO SELVÄKSI PASKA.

Niska-pers'otteella lapsi ulos ja niin kauas, että muut asiakkaat saavat olla rauhassa. "Soita kun ruoat ovat pöydässä", huikkaan miehelle ennen ulkoistusprosessia. Kymppi minsan päästä puhelin soi. Poikakin on jo rauhoittunut.

"Päivä kerrallaan", minua lohdutetaan.

Päivä kerrallaan? Millaista paskaa tämä lapsiperhe-elämä on, kun sitä pitää elää päivä (tai joskus sekunti) kerrallaan? Miksei kukaan koskaan sanonut minulle, että älä missään tapauksessa hanki lapsia?

Olen niin väsynyt, etten edes keksi mitään hyvää vertausta miten väsynyt. VMP.

Kuva: Wokandapix / CC0 / Pixabay

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, tulee tarpeeseen, koska sama saatanan show jatkui tänään. Vasta kun menetti alkuviikosta luvatun reissukivan (sen jälkeen kun menetyksen mahdollisuudesta oli etukäteen asianmukaisesti varoitettu) alkoi meno rauhoittua, koska ei halunnut menettää myös reissukiva2sta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin luetuimmat: