Turhat tuliaiset

Tiettyjen ihmisten seurassa ei kannata puhua tietyistä asioista, jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla. 

Äidilleni en yleensä puhu politiikasta enkä raha-asioista. Miehen seurassa ei kannata ottaa puheeksi ruokavaliota tai liikuntaa. Lapsille ei ole hyvä mainita herkkuja, televisiota, pelaamista, ulkoilua, sisälläoloa, retkiä, hotellilomia, vaatteita, leikkimistä, läksyjä, hammaspesua, suihkua, vessa-asioita ja mitä näitä nyt onkaan.

Naispuolisille tuttaville ei kannata kertoa miehen olevan työmatkalla.

"Mitä se tuo sulle sieltä? Vaatteita, koruja, samppanjaa, viiniä, likööriä, joku ihana huivi, tyylikäs muistikirja...?"

"Toivottavasti ei mitään."

Seuraa epäuskoisia ilmeitä. Sitten seuraa avautumista ja vaahtoamista aiheesta jos mun mies lähtisi työmatkalle sinnetännetuonne niin minä kyllä sanoisin, että takaisin ei ole tulemista ellen saa sitätätäjatuota...

Miksi noin? Miksi työmatkalta pitäisi tuoda jotain puolisolle?

Se ainakin lienee selvää, että työmatkatuliaiset kotona odottavalle puolisolle tuntuvat edustavan ihmisille/pariskunnille hyvin erilaisia asioita - mutta mitä?

Ovatko ne korvaus siitä, että puoliso ja mahdolliset lapset on hylätty julmasti selviytymään yksin? Vai onko kyse rakkaudenosoituksesta tai sen todistelusta, että muistaa toista työmatkankin aikana? Joku muu, mikä? En oikein edes osaa keksiä mahdollisia syitä sille, että työmatkalla käytetään aikaa (ja rahaa) jonkun tavaran etsimiseen ja kotiuttamiseen.

Minusta tuliaiset työmatkalta ovat aika turha juttu minulle. Ymmärrän sen, että lapset toivovat matkalta jotain, vaikka suklaata, mutta että minulle pitäisi tuoda jotain? Mieluummin tosiaan ei.

Tässä ei ole kyse mistään happamia sanoi kettu -tilanteesta, koska alkuaikoina mies toi työmatkoilta aina jotain. Ja minä kohteliaasti kiitin - ja mietin, että voi hitto, mitä minä tällä laukulla / huivilla / pussukalla / liinalla / taululla / T-paidalla / kirjeenaukaisija-selänraaputtimella / hameella / what ever teen? Minulla on hyvin valikoiva maku (ei kallis vaan valikoiva) ja jos haluan itselleni tai meille jonkun tuotteen, löydän sen todennäköisesti ihan lähimarketin hyllystä. Enkä ylipäätään pidä ostamisesta ostamisen vuoksi. Minulla on jatkuva konmaritus päällä.

Lopulta sanoin, että voidaanko sopia, että tuot suklaata. Ja sitä on siitä lähtien tullut joka reissulta. Voin paljastaa, että seuraavaksi pyydän, ettei tuo enää edes sitä suklaata. Hyi hitto, että voi ulkolainen suklaa olla pahaa, tai ei se ainakaan hyvää ole. Ei ole Fazerin sinisen voittanutta - ja sitä saa lähikaupastakin.

Kuva: Films42
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: