"Onko lapsellani kofeiinimyrkytys?"

Sattuipa tässä erään päivän illansuussa, että päiväkotipoika hiippaili ruokakaapille silleen vähän niin kuin vaivihkaa. Kuului rapinaa ja semmoista. Sitten kuului myös vähän epämääräisesti esitetty kysymys: "...mmm... äiti... saisinko mä ottaa... mmm... tätä suklaata..." 

Oletin - ja te tiedätte, mitä sanotaan olettamisesta - että nyt on kyse suklaisista välipalakekseistä, joita joskus saa ruoan tai iltapalan jälkkäriksi. Ajattelin, että ottakoon. Ei pariin välipalakeksiin maailma kaadu. Näin pojan asettuvan pöydän ääreen herkuttelemaan, mutta en nähnyt kaikkea, koska hän oli selin minuun. Sitten koulupoika hiippaili apajille myös.

Kun te tiedätte, että jonkun asian pitäisi kuulostaa tietynlaiselta, eikä se kuulosta siltä, herää kysymys mistä on kysymys. Minulla heräsi kysymys, miksi suklaakeksin syöminen kuulostaakin suklaan syömiseltä. Ehkä siksi, että siellä pojat vetelivät 70% tummaa suklaata napaansa nuoruuden innolla.

Voi *****!

Ipana oli löytänyt jostain ruokakaapin ettään perältä sinne unohtuneen tumman suklaan hautausmaan.

Minä inhoan tummaa suklaata. Mies ei syö makeaa (no, ainakaan kovin paljoa nykyään). Pojat eivät yleensä pidä tummasta suklaasta. Niinpä saadut tummat suklaat jemmataan leivontaa varten - ja heitetään pois vuoden päästä, koska käytän leivontaankin Fazerin sinistä.

Ja nyt kumpikin poika oli heittänyt 70% tummaa suklaata ääntä kohti vähintään 100 grammaa, todennäköisesti ylikin. En ajatellut asiaa sen enempää, vielä.

Aloitettiin iltatoimet. Iltapala, suihku, hammaspesu, pissat ja yövaipat - ja päiväkotipojalla helvetin huono olo. Alkoi itku ja hammasten kiristys, vatsa kipeä, oksettaa, pelottaa, ahdistaa, oksettaa, uni ei tule, pieru haisee niin pahalta, että oksettaa lisää... Lopulta päiväkotipoika nukahti.

Koulupojan olo oli ok, mutta tämä meidän supernukahtaja ja huippunukkuja valvoi ja valvoi ja valvoi... Ja sitten heräsi päiväkotipoika, joka ei koskaan herää 30 minuutin päästä nukahtamisesta.

Päiväkotipoika siirrettiin isänsä viereen unta odottamaan. Katsoin kelloa: kohta yksitoista ja meidän pojat ylhäällä, mitä helv... Hei, hetkinen, tumma suklaa... kofeiini... KOFEIINIMYRKYTYS?!

Koulupoika oli kärsimätön, koska uni ei tullut, mutta muuten ok. Päiväkotipoika hyöri ja pyöri ja tuhersi itkua, koska oli niin ällö olo. Soitin päivystykseen. Kukaan ei vastannut. No, jos epäilen myrkytystä niin oikea numero on tietysti 09 471 977  Myrkytystietokeskus, avoinna 24 t / vrk. Siellä vastattiin heti. 

Kerroin tilanteen, tummat suklaat, pienet pojat ja ahneuksissa vedetyn yltiömäärän. Joo ei oo mitään hätää näillä määrillä, kuulemma. Kofeiini voipi nyt valvottaa muutaman tunnin ja suklaan rasva on varmasti pistänyt mahan sekaisin, mutta siinä kaikki. Silleen sen puhelun voisi tiivistää. 

"Minne sinä soitit? Kuolenko minäääää-äääää?"

"Et. Joudut olemaan meidän kanssamme vielä mooooonta vuotta."

Koulupoika siirtyi hänkin nukkumaan isän viereen. Päiväkotipojalle annoin peitoksi pyyhkeen, koska oikea peitto oli liikaa, ja hän nukahti pian. Hetken koulupoika viihtyi isänsä kainalossa, mutta sitten kuorsaus kävi sietämättömäksi ja hän palasi omaan sänkyynsä. "Kuorsaako se aina noin kovaa?" Voi, tietäisitpä...

Huonovointinen päiväkotipoika nukkui, mutta vatsavaivaton koulupoika valvoi ja valvoi, kiitos kofeiinin. Koulupoika pyöri sängyssä, kävi vessassa kahdesti ja halusi lopulta takaisin isin viereen. Hän oli huomannut kuorsauksen hiljenneen.

Minä tuijotin kelloa ja kuuntelin lasten hengitystä. Vakuutin itselleni, että Myrkytystietokeskuksen jannu tietää asian minua paremmin. Laskin kämmenen päiväkotipojan rintakehälle ja tunsin tasaisen sykkeen. Kun koulupoika viimein 02 nukahti, katsoin että parivuoteen miesarsenaalilla on kaikki hyvin, heitin kaikki loput tummat suklaat biojätteeseen ja kömmin päiväkotipojan sänkyyn nukkumaan loppuyöksi.

Aamulla koulupoika oli ok. Päiväkotipoika oksensi kolmesti, söi Nalle-puuroa ja kieltäytyi kännykästä, koska se muistutti liikaa suklaalevyä.

Kaikki hyvin.

Kuva: qimono
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: