Mela poskeen

Olen aina ollut huono nukkumaan. En tykkää liioittelemisesta, mutta mielestäni voin käyttää sanaa aina, koska muistan kärsineeni nukahtamisvaikeuksista jo ala-asteikäisenä (nyk. alakoulu?). Saatoin odottaa unta 3 tuntia ja luulin, että se on normaalia. Jos heräsin yöllä, saatoin valvoa monta tuntia. Vasta joskus kolmikymppisenä tajusin, ettei kaikki tuo ole tavallista.

Voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun uniongelmainen ihminen alkaa lisääntymispuuhiin. Esikoisen synnyttyä nukuin tyyliin 2 tuntia / vrk. Meinasin seota. Lääkäri ehdotti nukahtamis/unilääkkeitä, mutta en uskaltanut kokeilla.

Kun kuopus oli 1,5 vuotta, aloin syödä melatoniinia. Äitini vinkkasi minulle siitä ja tartuin heti syöttiin. Onneksi tartuin! Vaikka lastemme vuoksi päivät ovat olleet yhtä paskareen vetoa (anteeksi vain, ipanat), niin melatoniinin ansiosta yöni paranivat sellaisiksi kuin ne kai ns. normaaleilla nukkujilla ovat.

1 mg mela poskeen illalla ja nukun aamuun kuin koomassa. Tai jos herään yöllä niin nukahdan helposti uudestaan. Vuodessa saattaa olla pari yötä, että valvotuttaa alussa tai keskellä, mutta muuten yöt ovat täydellisiä. Joskus, jos olen illalla ottanut pari lasia viiniä, olen saattanut unohtaa ottaa melan ja silti nukahtanut ja nukkunut aamuun hyvin.

Nyt sunnuntai iltana otin melapurkin pohjalta viimeisen melatabun. Luulin, että lääkekapissa olisi uusi purkki, mutta eipä ollutkaan. Oltiin sovittu apteekkikäynti tiistaille, joten ajattelin, että pärjään ma-ti yön ilman melaa.

Hei, olen Vuoden Äiti, olen idiootti.

Valvoin aamukahteen. Sitten nousin ja kaivoin pakastimesta puoli litraa jäätelöä. Vedin Kolmen kaverin lakritsi-kookosjäätelöä hämärän olohuoneen sohvalla 1000 kalorin verran. Puoli kolme nukahdin.

Aamulla ilmoitin, että ilta ei tule ennen kuin olen melani saanut.

Kuva: Kjerstin_Michaela / CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: