Mahalasku

Meillä on minun mielestäni mennyt mukavammin kuin pitkään aikaan. En tiedä johtuuko tämä siitä, että mies on ollut lomalla kanssamme. Ehkä tähdet ovat olleet suosiollisessa asennossa. Tai kenties hedelmien syöminen on auttanut. Niin tai näin, meillä on ollut minusta aika kivaa viime aikoina. Ja kun meillä on kivaa, minä alan kuvitella, että se voisi olla pysyvää. Joka ikinen kerta teen saman virheen. Alan olettaa ja odottaa, että elämä voisi olla mukavaa jatkossakin.

VÄÄRIN. VÄÄRIN. VÄÄRIN.

Oltiin sovittu kyläreissu toiseen kaupunkiin. Miehen kaveri vaimonsa kanssa. Mukava pariskunta. Ollaan tunnettu pitkään ja tavattu ennenkin. Rouva on ihan älyttömän hauska ja kiva. Tunnen aina virkistyneeni, kun olen saanut tavata hänet. Ja niinpä minä v***n idiootti aloin olettaa, että reissusta tulee kiva. Aloin oikein odottaa tätä tapaamista, koska olisi niin mukava nähdä pitkästä aikaa. Viimeksi ollaan nähty varmaan vuosi sitten?

Menomatka sujui hyvin. Kaikki oli kerrassaan hienosti ja pienestä viivytyksestä huolimatta homma rullasi. Ajettiin heidän talon pihaan ja saman tien se alkoi. Meidän ipanat tekivät hyvin selväksi, että paska reissu ja he haluaa kotiin ja en ala ja en tee sitä ja tätä ja en anna puhelinta ja nyt mä juoksen tästä ja MÄ HALUAN KARKKIA ja nyt potkin tätä sohvaa ja ohohups potkin lattialle melkein tietokoneenkin jne v***u loputtomasti. Tai ei nyt loputtomasti, mutta sen kolme tuntia, mitä se visiitti kesti.

Tiedättekö sen tunteen, kun olemuksesta näkee, että vastapuoli kiusaantuu teidän porukan käytöksestä? Mutta ei tartte kiusaantua enää koskaan. Minä en sinne enää lähde. Se on miehen kaveri, joten mies tavatkoon kaveriaan kahdestaan. Minä alan juoda itseäni hengiltä. Ei tää v***n paska lopu ikinä.

ÄLÄ V***U IKINÄ ODOTA 
KENELTÄKÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN 
NIIN EI TARTTE PETTYÄKÄÄN.


Kuva: skeeze / CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: