Kuka poimii marjat itse?

Ja miksi? Onko se hauskaa?

Mä taidan olla todellinen kermaperse tässäkin asiassa. Mua ei nimittäin saisi metsään marjoja poimimaan kuin äärimmäisessä hädässä. Jos mun lasteni henki olisi kiinni siitä, että saanko mä ämpärin täyteen, niin joo sitten mä kyllä keräisin, mutta en muuten. En edes oman henkeni vuoksi.

Kun me asuttiin omakotitalossa, meidän tontin perällä oli vadelmapuskia, viinimarjapensaita ja karviaispöheiköitä. Söin karviaisia suoraan pensaasta. Ne oli hyviä silleen kesäiltana kello yhdeksältä ennen nukkumaanmenoa suoraan suuhun mätettynä. Eikä se ollut liian vaativaa. Keräsin minkä jaksoin saman tien syödä. Mutta ne kaikki muut - viinimarjat ja karviaiset - mä soitin mun kaverin keräämään heidän perheelleen. "Tule poimimaan ne pois! Me ei haluta, me ei syödä! Auta!"

Siis joo, mua harmittaa kaikki marjat ja sienet, metsien todellinen kulta, joka jää keräämättä ja mätänee sinne. Mutta minä en niitä poimi. En poimi ennen kuin on pakko - ja vielä ei ole ollut. Vihaan metsässä könyämistä ja marjapuskien juurella kökkimistä - itikoita ja kuumuutta. Tää on aina ollut näin.

Muistan, kun olin pikkumuksu, no semmoinen ala-asteikäinen? Vai olisinko ollut jo yläasteella? Niitä main kuitenkin. Ehkä 12-13v? Olin mun serkun perheen luona viikon. Ja hehän kävivät marjoja poimimassa. HORROR. Ehkä se oli niin karmiva kokemus, että muisti on ollut armelias ja pyyhkinyt mielestäni suurimman osan. Sen kuitenkin muistan, että siinä ajassa kun serkku keräsi ämpärillisen (mitä se on? 5 litraa? vai 10?) niin mä keräsin kahvikupillisen. Mä vaan odotin, et milloin se kärsimys päättyy.

Joskus mä mietin, että olenko nainen ollenkaan.

En poimi marjoja, en sieniä. Leivon ja laitan ruokaa vain jos on pakko. En ompele, koska en osaa. En tee muitakaan käsitöitä, koska en osaa eikä myöskään kiinnosta opetella. Joku neulominen on ihan nou-nou. Kasvit kuolevat käsiini. En yleensä lue, mutta jos joskus luen niin en ainakaan mitään harlequinshittiä, sillä se lajityyppi aiheuttaa minussa lähinnä myötähäpeää. Tosin kerran rahapulassa kirjoitin pehmopornoa Reginaan - never again.

Kaikki nuo jutut ovat sellaisia, että kuulen aina välillä naisten niistä puhuvan (paitsi ehkä Harlequin-sarjoista, mutta ei niistä miehetkään puhu). "Joko olet käynyt mustikkametsässä?" Öö... no en... [enkä mene]

Oikeastaan aika jännää. Tosi monta juttua, jotka kuuluvat monen ihmisen elämään ihan itsestäänselvyyksinä, mutta minulle ne ovat pretty eksoottisia. Sellaisina taidan ne pitääkin.

Lue myös:
Onko pakko, jos ei halua? Marjastus ja muut kesävelvollisuudet, joita et jaksaisi - mutta jotka on hoidettava
(IL 11.07.2018)

Kuva: ulleo / CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: