Voisiko enempää ahdistaa?

Voisi. Voi olla, että kuukauden päästä vasta ahdistaakin. Tämä viikko tähän asti ei ole mennyt mitenkään lupaavissa merkeissä. Mistä aloitetaan? Terveys on aina hyvä, otetaan se. Oma terveys.

Eilen löysin alapäästä uuden mustan luomen. Minulla on lisäksi haavaumia. Myös ylimääräistä vuotoa ja ylipitkää kiertoa esiintyy. Valkovuodollani voisi kiinnittää tapetit seiniin. Eilen iltasokeri oli 8,8. En muista milloin viimeksi olisi ollut noin iso lukema. Enkä voi olla miettimättä, mitä kilpirauhaseni palleroille kuuluu. Lääkäri ensi viikolla.

Pitkäaikainen ystäväni on sairaalassa, sydänvalvonnassa tai jossain sellaisessa. Pumppu meinaa pettää. Lääkäri hälytti eilen omaiset paikalle, sairaanhoitaja teki tänään saman. Hyppäsin ensimmäiseen taksiin, joka kohdalle osui. Siellä hän nukkui. Yöksi varaan puhelimen sängyn viereen, jos tulee kutsu. Mies lähtee yöllä työmatkalle, joten pitää tulla takaisin ennen sitä.

Ammatinvalintapsykologi oli tänään. Kolmas tapaaminen. Hän teetti minulla testin, jossa oli 150 väittämää. Siitä sitten piti valita 1-5 (ehdottomasti ei - ehdottomasti kyllä). Epäilen, että sekosin jossain vaiheessa numeroissa. Eipä sillä kyllä taida pahemmin olla väliä. Ihan sama. Perseelleen menee kuitenkin kaikki.

Mies kuorsaa. Pojat tuhisevat.

Haluaisin teetä, mutta en halua herättää ketään vedenkeittimen kohinalla.

Tämä on niitä hetkiä, kun tunnen olevani todella yksin.

Mutta ainahan asiat voisivat olla huonomminkin. Minä voisin olla siellä sydänvalvottavana just nyt. Tai jollain muulla osastolla. Joskus olen ollutkin. Seuraavaa kertaa odotellessa.


Kuva: ijmaki
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: