Case Ruotsala & Suvakki Jazz

Ensin ajattelin, etten kirjoita tästä aiheesta, vaikka mieli teki. Sitten luin IS:n Katri Utulan näkökulman asiaan (Kommentti: Tämän vuoksi Aki Ruotsalan pikapotkut Pori Jazzista olivat kyseenalaiset) ja päätin laittaa ylös pari riviä.

Ihan ensinnäkin minua ihmetyttää syvästi yksi juttu. Miten ihmeessä vapaamielinen Pori Jazz päätyi palkkaamaan äärikonservatiiviuskontohihhuli Aki Ruotsalan? Se on ihan sama kuin HUS palkkaisi lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsäsen tekemään abortteja. Ei tule toimimaan se homma. Vai tuota lopputulostako haettiinkin? Saadaan messevää tasa-arvo&suvaitsevaisuusjulkisuutta yhden ihmisen kustannuksella? Onnittelut, se suunnitelma toimi kuin junan vessa.

Pori Jazzien virallinen FB-sivu otti kantaa Ruotsalan sanomisiin ja totesi mm. näin: "Festivaalillemme ovat tervetulleita kaikki sukupuolesta, rodusta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta." Rodusta? Isot pojat... anteeksi, pienet punavihreät vasemmistotytöt ovat kertoneet, että nykyään ei ole korrektia puhua rodusta. Tarttuiko tuohon kukaan? No eipä tietenkään, koska nyt oli tarkoituksena lynkata Ruotsala.

No, sitten ne Ruotsalan sanomiset vuosia sitten ja nyt tällä viikolla. Ihmisellähän ei saa olla mielipiteitä. Tai jos on mielipide niin sen oikeutus pitää lunastaa viittaamalla tieteellisiin tutkimuksiin. Paitsi ettei sitten ole enää kyseessä mielipide vaan essee. Kannattaakin muistaa, että sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaus koskee kaikkia muita paitsi konservatiivisia uskontohihhuleita. Sananvapaus ja demokratia eivät koske kaikkia, muistakaapa tämä. Liberaalit määräävät aiheet ja mitä niistä voi sanoa.

Se on sitten eri asia, että mitä kannattaa missäkin asemassa sanoa. Mutta tämä tuore haastis - mikä siinä niinku aikuisten oikeesti oli se kaameus? Kun Homo Jazzien hallitus päätti purkaa toimitusjohtajaksi valitun Aki Ruotsalan sopparin, niin mitä festareiden arvojen vastaista Ruotsala oli oikeasti sanonut? Hänhän oli puolustanut ihmisen oikeutta omaan kokemukseen. Vai eikö vain haluttu pysähtyä miettimään? Etenikö suvaitsevaisuus näin toimimalla?

Jos kohtelu on sellaista, että henkilön pitää alkaa puolustuslinjalle, niin mitäpä luulette että käy? Tuleeko fiilis, että kiva kun mua kurmuutetaan? Onpas kiva, kun mun naamaa hierotaan paskaan? Vai olisiko rakentavampaa käydä dialogia, jonka myötä kumpikin osapuoli voisi tarkistaa asenteitaan. Mutta kun käydään kimppuun kuin yleinen syyttäjä, yleensä kai se oma kanta vain vahvistuu, eikö? Mutta kun mikään ei voita puhdasta someraivoa ja oman kannan rummuttamista verenmaku suussa.

Ja miettikääpä mitä olisi tapahtunut, jos Ruotsala ei olisi kommentoinut vuosien takaisia ajatuksiaan, kun niistä kysyttiin? Lopputulos olisi ollut ihan sama, vain reitti olisi voinut olla erilainen ja päivän pari pitempi. Todellinen teetpä niin tai näin -tilanne. Näin tämä menee silloin, kun yksi ainoa ihminen (tai asia) päätetään demonisoida.

Entä jos demonisoinnin sijaan - varokaa! nyt tulee radikaalia tekstiä! - oltaisiinkin ymmärtäväisiä, armahtavaisia ja suvaitsevaisia. Kuunneltaisiin, mitä ihmisellä on sanottavana, eikä vedettäisi mutkia suoriksi. Mutta eihän se käy, koska asiassa kuin asiassa on vain yksi totuus ja asialla on yleensä vain yksi profeetta.

Niin, vain yksi profeetta - ihan kuten vain yksi syyllinenkin. Ja jos syyllinen sanoo yhdessä asiassa väärin niin koko ihminenhän on sitä myöten läpipaska ja mitätön. Tekee melkoisen hankalaa ihmisen elämästä tuo, sekä profeetan että uhrin.

Varsinkin, kun jotain julkisesti kommentoidessaan pitäisi aina ottaa huomioon kaikki seksuaalisuudet tai niiden olemattomuudet (ei kun hetki, anteeksi, sekin tais olla seksuaalisuutta), kulttuurit, alakulttuurit (muistetaanpa se kulttuurinen omiminen taas! Pori Jazzit hei, kenelle jazz oikeasti kuuluu?), uskontokunnat ja -kunnattomuudet jne jne jne. Paitsi että heteroita, uskovaisia ja valkoista miestä saa pilkata, se on jopa hauskaa ja trendikästä.

Onko kukaan huomannut, että me elämme ajassa ja yhteiskunnassa, jossa kaikilla on oikeus loukkaantua ihan kaikesta sekä omasta että toisen puolesta. Ihan mikä tahansa asia, teko tmv voi olla väärin ja loukkaavaa, jos joku keksii niin kokea. Sillä ei ole mitään merkitystä, että mikä se alkuperäinen ajatus siellä takana on ollut. Ei. Vastuu ja päätösvalta on vain kuulijalla - ihan kuten savossa on tapana ("kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla", kuten vanha sanonta kuuluu).

Eikö tuo ole teistä yhtään pelottavaa?

Jokainen meistä tuntuu olevan ihanasti sokea omassa uskossaan - kyllä, sinäkin. Mutta siinä missä toinen osapuoli yrittää selittää omaa näkemystään, se suvakkiosapuoli meuhkaa, vittuilee ja koulukiusaa. Siinä sitten on Pori Jazzit ja muut paniikissa, että apua, mitä tehdään. Joskus tehtään hyvin, joskus huonosti, joskus hyvin huonosti.

Hävettääköhän niitä muusikoita ja muita hihhuleita, jotka antautuivat somen pantavaksi? Eikö yhtään hävetä, miten kapeakatseisen ja laput silmillä juoksevan kuvan heistä saa? Vai onko kiristäminen ammattilaisen tapa toimia (jos se toimari jatkaa mä en leiki Pori Jazzien kanssa enää, byhyy) asiallisen dialogin sijaan?

Ennen kuin saat orgasmin siitä someasta mielihyvästä, että taas saatiin potkut yhdelle homoja vihaavalle sekopääuskikselle, niin pysähdyppä hetkeksi ja mieti: jonain päivänä someraivon kohteena voit olla sinä tai perheesi. Toivoisitko siinä vaiheessa, että ihmiset osaavat vetää henkeä ja analysoida, vai onko kova vauhti silloinkin pääasia?

Ja ennen kaikkea: milloin Suomessa uskalletaan aloittaa julkinen keskustelu siitä, mitä paskaa sopii sometuulettimeen heittää ja kuka kantaa vastuun. Somen uhri ei aina ole se, joka on väärässä.


Kuva: RyanMcGuire
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: