Se ainoa oikea

Mitä enemmän omille lapsille kertyy ikää, sitä kauemmas karkaavat odotus- ja vauva-aikaan liittyvät asiat ja muistot niistä. Sitten lukee uutisen tai kuulee jonkun keskustelun ja muistot tulvivat mieleen: Silloinkin puhuttiin näistä asioista... meitähän tämä ei koskettanut... muistan miten mekin...

Tänään luin IL:n jutun kansanedustaja Sanna Marinin tuoreesta äitiydestä.

- Olin päättänyt jo tosi nuorena, että jos joskus saan tyttären, hänen nimekseen tulee Aino Amalia, koska oman äitini isoäidin nimi oli Aino Amalia. Mutta sitten eräs hyvä ystävämme sai puolitoista vuotta sitten tyttären, josta tuli Aino, joten se nimi meni sinne. 

Sama tapahtui vielä toisenkin kerran. 

- Mietimme tuon jälkeen Markuksen kanssa, että jos saamme tyttären, hänen nimekseen tulee Lotta. Mutta sitten toinen ystäväni sai tyttären, ja hänestä tuli Lotta. Päädyimme siis Emmaan - mikä on vain hyvä asia, sillä tyttömme näyttää ihan Emmalta, ei Ainolta tai Lotalta. Eli onni onnettomuudessa, vaikka ehdin jo vähän aikaa olla kavereilleni, että ”voi vitsi…”.

Tota noin. Täytyy sanoa, että tästä muistui mieleen kaikenlaista muutaman vuoden takaa.

Kun meille on odotettu vauvaa ja nimi on mietitty valmiiksi kumpaakin sukupuolta varten, niin ihan tasan tarkkaan en olis muuta nimeä lapselle antanut kuin sen, johon on yhdessä miehen kanssa päädytty - en vaikka kaikki ystävät ja naapurit olisivat myös samaan nimeen omien lastensa kanssa päätyneet. Tytölle mietitty nimi varsinkin oli sellainen, että niitä on pilvin pimein läpi Suomen, mutta sen olisin antanut, jos tyttö olisi tullut, koska se nimi kulkee meillä suvussa.

Sitten sellainen nimiin liittyvä asia, jota en myöskään ymmärrä: nimen varaaminen.

Ai mikä? No se, että joku (yleensä nuori nainen?) ilmoittaa kavereilleen hyvissä ajoin, että kun hän saa lapsen, niin sen nimeksi tulee Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla. Luonnollisesti tämä nimi(rimpsu) jää kavereiden mieliin pyörimään ja sitten kun he alkavatkin lisääntyä ennen tuota henkilöä (yleensä nuorta naista?) niin... niin... Kuka arvaa? Joo, nämä kaverit VARASTAVAT törkeellä tavalla sen mielessä ja sydämessä hellityn nimen. Ja sit tulee kavereiden kanssa bänx ja bönx ja en enää oo sun kaa ja et varmana pääse mun lapsen kummix nih!

Jos sä haluat antaa lapsellesi jonkun tietyn nimen, niin älä kerro sitä kenellekään ja - mikäli lähipiirisi lapsella ei saa olla samaa nimeä kuin sun lapsella - toivo, ettei kukaan keksi käyttää sitä nimeä ennen sua.


Kuva: hermenu
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: