Miksi ihmiset haluavat lisääntyä?

Miksi ihmiset hankkivat lapsia? (Tai yrittävät hankkia.)

Minä tiedän, miksi minä halusin. Tiedän, miksi mieheni halusi.

Me kumpikin luulimme, että se olisi kiva juttu. Luulimme, että elämä lapsiperheenä on mukavaa. Tiesimme, että lapsella on uhmavaiheita, voi olla ns. koliikkivauva jne. Sellaista, josta sitten selviää kuitenkin. Asioita, jotka menevät ohi.

Olemme tarponeet paskassa ainakin viisi vuotta. Ei, kyllä mä sanoisin, että kohta seitsemän vuotta. Välillä on ollut helpompaa. Joskus on paskaa vuotta seurannut jopa kuukauden mittainen mukava huilitauko - kunnes paskassa tarpominen on taas jatkunut.

Pikkuriiviönä esikoinen harrasti fyysistä väkivaltaa. Repiminen, pureminen, potkiminen, päällä hakkaaminen, lyöminen... Sitä kesti noin ikävuodet 2-6. Eskarissa hänelle kasvoivat jonkinlaiset aivot ja se loppui. Sittenpä todettiin erityisyys ja alettiin miettiä, että miten tuon lapsen saa ymmärtämään asiat siten, että hän selviää yhteiskunnassa hankkiutumatta hankaluuksiin. Aspergerit voivat joskus ottaa asiat turhan kirjaimellisesti. Pikkuveli oli siinä sivussa kasvanut ja kun hän lähestyi 3v ikää, päiväkodissa todettiin, että taitaa uhma olla alkamassa.

Niin, uhma. Esikoisella oli ensin 2v-uhma, joka jatkui 3v-uhmalla, 4v-uhmalla- 5v-uhmalla, eskari-ikäuhmalla... ilman isompia taukoja. Tähän uhmien helminauhaan tarttui kiinni sitten kuopuskin. Nämä sankarit ovat olleet uhmassa kaikki viime vuodet non-stop. Tai sitten ne ovat vaan vittupäitä. Hmmm, ei kun nehän ovat erityislapsia.

Tiesin, että voin saada down-lapsen. Tiesin, että lapsella voi olla kaikenlaisia haasteita. Mutta en vittu tajunnut, että suht normaali lapsi/lapset (asperger on hyvin lievänä) voi ajaa vanhempansa itsemurhan partaalle ihan vaan olemalla - mikä? En tiedä.

Sori vaan, mutta kasvattamisen tai rajojen&rakkauden puutteesta ei ole kyse. Tällä määrällä olisi kasvatettu jo puolet Eurooppaan tunkevista terroristin aluistakin. Mutta kun mikään ei riitä. On myös juostu kasvatusneuvolat ja terapiat.

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, saamme nykyään nauttia ihan erityisesti jatkuvasta riehumisesta, kiroilusta, huutamisesta, vanhempien puheiden ignooraamisesta, vastaan vänkyttämisestä jne. Ehkä pahinta on noiden kahden apinan harrastama toistensa rääkkääminen ja raivon lietsonta. Harkitsen vakavasti niiden lähettämistä autiolle saarelle kahdeksi kuukaudeksi. "Nähdään elokuussa!"

No, tokihan näihinkin epeleihin joku puree. Se on suuttuminen. Kun poikien antaa nähdä ja kuulla, että NYT mentiin rajan yli niin että heilahti - sitten löytyvät käytöstavat ja nöyryys ehkä jopa 5 minuutiksi. Mutta jos suutut joka päivä niin siitäkin menee teho.

Vuosia sitten ystäväni kysyi minulta, että miksi ihmiset puhuvat vaiheista, kun puhutaan lasten vaikeasta käytöksestä. Sanoin, että se johtuu siitä, ettei haluta sanoa, että itseasiassa lasten hankinta vituttaa ja kaduttaa, koska voimat ovat ihan loppu siihen paskaan, mutta vaikka et meinaa jaksaa niin minkäs teet. Se on myöhäistä pyllistää, kun paskat ovat housussa. Sana vaihe antaa uskoa ja toivoa, että tämä vitun paska vaihe joskus loppuu.

Paitsi ettei se lopu.

Jos sinulla on helppo lapsi tai jos olet niin lunki luonne, että sinusta on vaan hauskaa katsoa, kun kaksi lasta tappaa toisiaan, niin kivat sulle.

Tein pientä inventaariota ja tulin siihen tulokseen, että jos emme olisi koskaan hankkineet näitä kahta lasta, niin meillä olisi rahaa pankkitilillä 100.000 euroa ja onnellinen elämä.

Miettikääpä sitä ennen kuin jätätte ehkäisyn pois.

Kuva: DavidRockDesign
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin luetuimmat: