Näkymätön, hiljainen kiitollisuus

"Nyt sinä osaat arvostaa sitä, mitä sinulla on."

"Sinä et ymmärrä, miten onnekas olet."

"Ihminen ymmärtää sen arvon vasta kun sen menettää."

Kuulostaako tutulta? Minä olen kuullut aika usein, etten ymmärrä, miten onnekas olen. Olen itse asiassa kuullut sen niin monta kertaa ja etenkin erään henkilön suusta, että lopulta sanoin ihan suoraan, että kuule, kyllä minä ymmärrän, koska minä kyllä edelleen muistan ne ajat, kun...

Miksi aina oletetaan, ettei ihminen osaa arvostaa sitä mitä hänellä on ennen kuin sen meinaa menettää - tai jopa menettää. Kertonee asian hokijasta enemmän kuin siitä, jolle sitä hoetaan.

Terveys (tai se mitä siitä on jäljellä), lapset, puoliso, ruoka ja puhdas juomavesi, vaatteet... Arvostan joka ikinen päivä monia asioita ja myös sitä, että saan elää nyt 2018 enkä esim. vuotta 1018. Todennäköisesti elämäni olisi ollut vuonna 1018 yhtä helvettiä ja olisi ollut jo syntymästä saakka. Tai no, tuskin olisin elänyt kovin pitkään syntymäni jälkeen.

Osaan arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä minulla on, vaikken jatkuvasti hoe kiitollisuuttani ääneen. Hiljaisesti kiitollinen - kai se on sallittua?


Kuva: 4653867
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: