Milloin tunnen itseni idiootiksi?

Yksi tuttuni tuntee itsensä idiootiksi, jos hän ostaa karkkia. Minusta taas karkin ja etenkin suklaan ostaminen on hyvin järkevää (maistuu hyvältä ja vähemmän haittavaikutuksia kuin mielialalääkkeessä). Kerran mietin, milloin minä tunnen itseni idiootiksi. Nämä kolme löysin:

Aina kun käyn K-kaupassa. Hyllyssä ei yleensä ole niitä tuotteita, joista minä pidän, ja lisäksi hinnat ovat korkeammat kuin esim. S-ryhmässä (S-kaupan normihinta on K-kaupan tarjoushinta). Kaiken lisäksi esim. leivät menevät yleensä vanhaksi jo parin päivän päästä. Kaikesta tästä huolimatta käyn usein K-kaupassa, koska se on meidän lähin kauppa.

Kun muistelen menneitä ikäviä asioita. Ei pitäisi. Mutta kun. Ne asiat ovat olleet niin hirveän typeriä, että yhä vieläkin soimaan niistä itseäni. Että olenkin joskus käyttäytynyt typerästi! ARGH! Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä! Ja sekin juttu silloin 15 vuotta sitten...

En muista jonkun ihmisen nimeä tai kasvoja tai molempia vaikka pitäisi. Minulla on huono nimimuisti ja lisäksi kärsin jonkunasteisesta kasvosokeudesta. Ihan hirveän hankala tämä juttu, voin vakuuttaa. Ja sitten sellaiset muistihirviöt - kuten vaikka mieheni - eiväthän he voi käsittää, miten joku ei vaan muista sitä tyyppiä sieltä rannalta sata vuotta sitten.

No niin, lähdenpä tästä ruoskimaan itseäni...


Kuva: OpenClipart-Vectors
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: