Koulupoika avautui

Eilen illalla tapahtui jotain mielenkiintoista. Meidän tokaluokkalainen poksautti tapin paikaltaan ja antoi tulla ihan täyslaidallisen.

Koulupojalla oli eilen harrastusilta. Siellä ei vissiin kaikki mennyt ihan putkeen. Toinen ryhmäläinen oli joko vahingossa tai tahallaan ärsyttänyt meidän poikasta. Paine kasvoi kattilassa kotiin asti. Kun iltapalapöydässä ei mennytkään asiat kuten hänen mielestään olisi pitänyt, koko paketti nasahti auki.

Ensin itkuhuudettiin sohvalla se typerä harrastuskaveri maan rakoon. Täysin ymmärrettävää. Olenkin aistinut jotain pientä kitkanpoikasta heidän välillään. Äidin kainaloon vaan ja jatkettiin avautumista samalla intensiteetillä.

Meidän olohuoneen taulut ovat rumat ja ihan paskat ja miksi pitää olla typeriä kukkakuvioita ja kun kaikkea pitää aina varoa, ettei saa tauluihin koskea! (What?) Olohuoneessa on liikaa tuoleja ja miksi tuokin tuoli on tuossa ja ei ole ennen ollut ja on liikaa huonekaluja ja kaikkea! (Subjektiivisesti ja vähän objektiivisestikin sanoisin, että ei ole. Ei ole edes pikkutyynyjä sohvalla, koska pojat.) Miksi pitää olla koriste-esineitä niin hirveästi ja miksi kaikki kauniit asiat ovat esillä nyt tässä kodissa, joka ei ole edes oikea koti vaan vuokrakoti ja vasta oikeassa kodissa pitäisi olla upeat jutut esillä, eikä täällä saa edes maalata seiniä! (Niin nuori ja niin omistushenkinen. Parempi olla kertomatta, että vuokralla asuminen on ihanan huoletonta ja aiomme näin myös jatkaa.) Kellojakin on ihan liikaa ja ne pitää pahaa ääntä ja ne on kaikki väärässä ajassa ainakin vartin verran eli eikö se ole viisi minuuttia! Ja miksi noita viherkasvejakin on noin monta! (Kaksi pientä kasvia. Kaikki on suhteellista.)

Sitten jossain vaiheessa alkoi helpottaa. Päästiin iltapalallekin ihan ajoissa.

Kuva: jarmoluk
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: