Joutua mukaan toisen unelmaan

Minulla on kirjeystävä. Ystävä, jota en (enää koskaan?) tapaa, mutta jonka kanssa kirjoitellaan ja lähetellään pieniä paketteja. Hmmm, jotenkin tuli kirjoittamastani ajatus, että voi kuulostaa siltä kuin hän olisi joku elinkautisvanki. Ei hän ole. Välimatkaa vain on liikaa.

Eilen minulla oli taas sunnuntaiblues. Joku noissa sunnuntaipäivissä on sellaista ikävää välitilassa oloa, että en tykkää. Perjantai ilta on kiva, kun on saatu arkinen aherrus pakettiin, voi ottaa lasin viiniä ja miettiä, että mitäs me lauantaina tehdäänkään... Lauantai ei ole välttämättä sisällöltään sen parempi kuin sunnuntai, mutta - no, se vaan ei ole sunnuntai. Ja sitten tosiaan onkin jo se sunnuntai, jolloin tuntuu, että tätäkö tää elämä nyt sitten on.

Mitä se elämä sitten on?

Kirjeystäväni elää unelmaansa. "Tämä on juuri sitä, mitä elämältä haluan", kirjoitti hän minulle viimeksi ja jatkoi: "Toki olisi miellyttävämpää, jos puolisoni käyttäisi vähemmän alkoholia ja vieraita naisia...

...Mutta toisaalta puolisoni on joutunut mukaan minun unelmaani. Minä en ole vastuussa hänen elämästään, eikä hän minun. Vastuu on jokaisella itsellään."

Joutua mukaan toisen unelmaan.

Itsekkäästi ajattelin heti, että minä olen joutunut mukaan mieheni unelmaan lapsiperheestä. Mutta itsepä sanoin, että joo, hankitaan vaan lapsia.

Vai oliko se mies, joka joutui minun unelmaani? Mikä minun unelmani edes oli? Oliko sitä? Minä halusin löytää kivan miehen, jonka kanssa olisi hyvä olla. Lapset eivät olleet minulle välttämättömyys, mutta ei minua haitannut, kun mies niitä halusi hankittavan.

Jos minun unelmani oli mukava parisuhde niin... onko minulla parisuhdetta? Kyllä tässä aika lähellä ollaan jonkinlaista lapsiperheellistä vaihdantataloutta.

Btw, tiesittekös, että laillistettua prostituutiota on eräs avioliiton "määritelmä".


Kuva: jarmoluk
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: