"Hei, mikset sä koskaan kirjoita..."

Jos viettää yhtään enempää aikaa blogeissa ja somessa, törmää mielenkiintoiseen ilmiöön.

Silloin tällöin mm. blogistit saavat kommenttia siitä, että pitäisi kirjoittaa jostain tietysti asiasta, kertoa lisää jostain kyseistä lukijaa kiinnostavasta tai ehkä vaivaavasta asiasta, pitäisi paljastaa enemmän kuin on siihen mennessä paljastanut. Kysellään, mikset koskaan puhu tästä tai tuosta. Usein vaatimuksissa tuntuu pieni provosoinnin sivumaku. Vaikuttaa myös siltä, että varsinkin omalla nimellä ja naamalla bloggaavat saavat näitä kehotuksia ja ihmettelyjä osakseen.

Joskus bloggari ei ehkä ole ajatellut, että ko. asia lukijoita kiinnostaisi, eikä siksi ole asiasta puhunut. Mutta ehkä yleensä syynä on se, ettei blogisti halua kyseistä aihealuetta sen enempiä avata - ja arvatkaas mitä, siihen hänellä on täysi oikeus. Jokainen bloggaaja saa myöskin vetää rajansa just niin suoraan tai väärään kuin itse haluaa, loogisesti tai (muiden mielestä) epäloogisesti.

Kun minä kohtaan blogeissa/somessa näitä "mikset kirjoita siitä tai tuosta" kysymyksiä, ajattelen lähes aina samalla tavalla: "Joku haluaa saada lisäinfoa, että pääsee penkomaan ja rääpimään toisen ihmisen elämää." Kyllä nimittäin somessa pyörivät ihmiset tiedostavat, että netissä (ja IRL) jaetaan vain se, mitä itse halutaan.

Minä saan hyvin harvoin näitä paljastelutoiveita, mikä johtunee siitä, että olen valinnut anonyymiyden. Tämä valinta taas tulee siitä, että kirjoitan blogissani mm. meidän koulupojan yökastelusta. Jokainen voi sitten halutessaan ymmärtää tai olla ymmärtämättä, miksi en omalla naamalla ja nimellä siitä(kään) aiheesta kirjoita.

Minulla oli kerran ystävä, joka oli pohjattoman utelias. Häntä kiinnostivat muiden ihmisten asiat aivan tavattomasti. Jostain syystä minä ja minun sukuni olimme hänen erityisen mielenkiinnon kohteenaan.

Kerran olin hänen luonaan päiväkahvilla ja hän loihe lausumaan minulle näin: "Kuule, kun sinun [eräs dingdongsukulainen] sanoi minulle, että sinä olet tehnyt..."

Väitetty asia ei tietenkään ollut minun kannaltani mitenkään mairitteleva - siis sen lisäksi, että se oli puhdasta valhetta. "Itse asiassa se on kylläkin niin, että...", minä korjasin väärän tiedon.

"No kyllä minä ajattelinkin, että minun pitää tämä asia sinulta tarkistaa ennen kuin päätän mitä mieltä olen", sanoi hän.

Silloin minä havahduin, että ei hemmetti, mitä just tapahtui..?

Se ystävyys taputeltiin mun osalta siihen.

Jokainen hoitakoon omat asiansa - niin netissä kuin IRL.


Bloggari / bloggaaja / blogisti "työssään".

Kuva: rawpixel
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

  1. Ihminen on utelias eläin, ja oikein suunnattuna uteliaisuus voi olla hyve. Onhan se johtanut jos jonkinlaisiin keksintöihin ja vienyt ihmiskuntaa huikeasti eteenpäin. Siinä vaiheessa kun kiinnostus siirtyy muiden ihmisten elämään, terveen uteliaisuuden ja urkkimisen raja on vaarallisen ohut. On hyvä miettiä syitä, miksi haluan tietää tätä ja tätä. Olenko oikeasti rehellisen kiinnostunut toisen ihmisen voinnista, vai haluanko vain tietää tietämisen ilosta.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin luetuimmat: