Elämä menee toisin kuin on suunnitellut

Kiitos Anonyymille kommentista tekstiin Minusta ei tulekaan sijaisäitiä - eikä mitään muutakaan. Olet tietysti oikeassa. (Jopa niin oikeassa, että piti lainata tekstiäsi otsikoksi asti.)

Mieleni teki kuitenkin heti vastata, että mutta kun... Joten päätin nukkua yön yli.

Kyllä, olen juuri sillä paikalla, jolla minun kuuluukin olla. Itse asiassa en tekisi mitään muuta mieluummin kuin tätä. Koen tekeväni tämän homman jopa ihan hyvin. Tää on mun juttu.

Mutta kun.

En ole enää ihan nuori. Peruskoulun jälkeen olen käyttänyt eri opintoihin yhteensä 13 vuotta. Olen jopa valmistunut joka kerta. Koskaan ei ole opiskeluihin kuulunut työharjoittelu poikinut kesätöitä tai vakiduunia. Valmistumisen jälkeen en ole saanut töitä, koska ei ole ollut työkokemusta. Kierre on ollut nätisti valmis. Työeläkekertymäni on noin sata euroa. Minulla on eläkeikään matkaa 20-25 vuotta. Tässä alkaa olla kiire, jos mielii työeläkettä kerryttää ja välttää sossun asiakkuuden eläkeläisenä - jos mitään sossua Suomessa silloin enää on.

Tästä pääsemmekin yhteiskunnallisiin asioihin.

Tiedätte varmasti aktiivimallin ja Juhana Vartiaisen. Tuossa kaksikossa kiteytyy kaikki se, mikä meidän yhteiskuntaamme vaivaa. (Jos sanot, että aktiivimalli on vain hyvä asia, koska se pakottaa työttömät töihin, et ole perehtynyt siihen, mitä aktiivimalli tarkoittaa. Ole siis ystävällinen ja ota ensin selvää.)

Meidän yhteiskuntaamme tai ainakin sen päättäjiä vaivaa tyhmyys ja ylimielisyys. Juhana Vartiaisen ja hänen kaltaistensa ideologian mukaan työ on kaikki ja jos sulla sitä ei ole, se on sun oma vika. Kun tyhjää tynnyriä kumisuttaa tarpeeksi pitkään, aletaan kuvitella, että hei, tää on hyvä biisi. Kyllä tyhmä työtönkin tajuaa, että työnteko pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Kaikki ei voi vain sluibailla ja antaa muiden maksaa. Mutta nykyään se on joko tai: joko teet kahden ihmisen työt yhden palkalla tai sitten et saa töitä ollenkaan. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, olen aina kuulunut.

Niin, unelmia on ollut ja niistä on joutunut luopumaan. Ehkä en ole edes luopunut vaan vain huomannut, että eipä onnistunut taaskaan. Tuntuu hassulta, etteivät edes hyvin vaatimattomat tavoitteeni työelämässä toteudu. Aina olen liikaa tai liian vähän jotain. Sitten olen yrittänyt onnistua työelämän ulkopuolella. Olen ajatellut, että kun ei työelämä minua kaipaa niin ehkä voisin antaa kodin ja turvan sellaiselle, jolta se on puuttunut. Meillä on arjen struktuurit kunnossa ja aikaa minulla on vaikka muille jakaa. Mutta ei, monestakaan syystä se(kään) ei onnistu.

Vertaan itseäni muihin. Pitäisi pystyä enempään kuin olemaan työtön ja luotsaamaan kahta (erityis)lasta. Eiväthän nuo lapseni ole edes mitenkään vaikeasti erityisiä. Pitäisi olla tuottava ja aikaansaava yhteiskunnan jäsen. En ole. Sen sijaan olen synnyttänyt tähän maahan kaksi vähäisiä resursseja kuluttavaa erityislasta, joiden hyvinvointi menee minulla sen edelle, että rustaisin joka ikinen päivä työpaikkahakemuksen. (Tämäkin on yksi syy siihen, että kirjoitan anonyyminä.)

Ehkä minun täytyy seuraavaksi tehdä töitä sen eteen, että hyväksyn, että tämä elämä menee osaltani toisin kuin olin suunnitellut. Tää menee nyt näin. Ja tosiaan, eivät ne suunnitelmani ole koskaan mitään kovin korkealentoisia ole edes olleet: työpaikka jossa viihtyy ja josta saa TES-palkkaa. Mikäli hallitukseen on luottaminen niin TES-palkka ei kohdallani välttämättä toteudu koskaan. Tähän maahan on kovaa vauhtia muodostumassa kahdet työmarkkinat: työllisten ja työttömien.

Mutta joo, elämä menee toisin kuin olin suunnitellut, mikä tarkoittaa sitä, että tulen purnaamaan jatkossakin. :D Toki tämä elämäni meneminen "väärin" johtuu osin siitä, että olen tehnyt vääriä valintoja. Olen tehnyt päätökset sen mukaan kuin sillä hetkellä on tuntunut fiksulta - eihän sitä muuta voi. Vai kuinka moni valitsee sillä ajatuksella, että teen näin vaikka tuntuu ihan väärältä mutta kyllä tää varmaan hyvin menee. No, tarkemmin ajateltuna, varmaan aika moni. :D

Kaikesta tässä tulee jälleen mieleen se, että minkä toisille sallii sen itseltään kieltää ja että muille on armollisempi kuin itselleen.

--

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana tuli niin monta keskeytystä, että punainen lanka katosi jossain välissä. Tästäkin syystä suosin yleensä lyhyitä kirjoituksia. :D


Kuva: makamuki0
/ CC0 / Pixabay

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: