Autisti on aina superälykäs

Tänään 2.4. vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä autismitietoisuuden päivää.

Suomen Autismi- ja Aspergerliitto levittää autismitietoa tänä kyseisenä päivänä alkavalla autismitietoisuuden viikolla (2.-8. huhtikuuta).




Juttelin viikonloppuna yhden tutun kanssa meidän pojista. Hän kehui miten meidän pojista näkee, että ovat niin älykkäitä, "kaikkihan he [autistit] ovat". Se vähän kirpaisi.

Tietysti pidän lapsiani universumin ihmeellisimpinä ja älykkäimpinä olentoina - olenhan heidän äitinsä ja se kuuluu äitiyden diiliin. Mutta olen myös realisti (joku sanoisi pessimisti) ja näen, että ei tässä mitään nobelisteja ole kuitenkaan kasvamassa.

Siis hei, "autismikirjolla on eri tutkimusten mukaan noin 1 % väestöstä, joten Suomessa voidaan arvioida olevan noin 55 000 autismikirjon henkilöä". Ihanko oikeasti tämä koko porukka olisi jotain superälykkäitä täynnä?

Silloin kun näiden erityislasteni ääliömäinen jankutijankutikäytös vituttaa minua potenssiin sata, lohdutan itseäni, että no, ovat ainakin älykkäitä, kyllä se sosiaalisten tilanteiden lamppu siellä vielä syttyy ja naruhyppely alkaa sujua...

...vaan jos ei syty eikä suju? Jos tämä onkin tätä paskaa aina ja ikuisesti? Tunteiden sanoittamista ja käytösohjeiden antamista kuolinvuoteelle saakka?

Ottaisinko mieluummin ns. normaalit lapset? Saako olla rehellinen?

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: