Päin hanuria (älä näppäile mua)

Eilen oli palmusunnuntai ja ipanat kävivät virpomassa, mistä minulla on edelleen hyvä mieli. Viime yön yllätyksen olisin voinut jättää väliin, mutta aika kivuttomasti siitä selvittiin. Oikeastaan hyvä mieli siitäkin, että meni niin hyvin. Vessan matot on jo pesty. Ja kiitos tämän kotipäivän muutkin pyykit on hoideltu. Mies kyyti koulupojan kouluun ja sieltä pois. Pomoa ei paljon kiinnostanut tulenko töihin vaiko en - kyllä myöhemminkin ehtii. Ehkä tosiaan käyn pyörähtämässä siellä myöhemmin.

Mutta noin muuten sitten taas... voisin sanoa, että voi v***u ja ihan kirjaimellisesti: paise tuolla noin alakerran puolella. Toivon todella, ettei se ole bartholiniitti tällä kertaa vaan jotain muuta. No, aika pian se valitettavasti/onneksi selviää. Viimeksi ainakin paisui luumun kokoiseksi parissa päivässä. Kyllä, luumun, minä en liioittele. Haju oli aika karmea, kun se sitten puhkesi (onneksi pönttöön).

Ja lisäksi mies onnistui hankkimaan parkkisakon. Olisi sille rahalle ollut muutakin käyttöä (varsinkin jos pitää hanurin vuoksi lääkäriin lähteä).

~~~~~

Kävin tässä välissä työpaikalla pyörähtämässä. Pääsin teen juontiin ja pullan syöntiin vaikka virka-aika oli jo ohi. Neukkariin eksyi yksi puolituttu ja sain häneltä mietelauseen lisäksi ajateltavaa.

Minä olen koko ajan huolissani. Niinku vaikka tuosta peräpäästä tällä hetkellä. Nyt nippailee ja nyt viiltää ja nyt tuntuu sitä tätä tota. Suurentelen tuntemukset ja mietin, vietänkö pääsiäisen päivystyksessä vai osastolla (reissussa pitäisi olla). Miksen vaan ota särkylääkettä ja mätä reseptivapaata voidetta pehvaan ja katso miten käy.

Se puolituttu on niin rento. No okei, se on lapseton mies, mikä tietysti selittää paljon. "Valintoja", sanoi se mies - tarkoitti tietysti lapsettomuutta, ei sukupuoltaan.

Niin, jos ei olisi lapsia... mutta kun on, joten sille ajatuspolulle ei kannata lähteä. "Monet tekee lasten kanssa niin...", se mies huomautti, kun puhuttiin asiasta x. Niin varmaan tekee, mutta... mutta onkohan niillä erityislapset? Onkohan niillä toimeentulo sidottu tiettyyn ammattiin? Ei, meillä sen ammatin vaihto ei tosiaankaan ole "no sitten opiskellaan uusi ammatti" -juttu. Ja haluaisinko minä sitä asiaa x sitten kuitenkaan...

Sitä minä vaan, että ne kokemukset, joita minulle on kertynyt, muistuttavat alati, että persiilleen menee - ihan kaikki, ennemmin tai myöhemmin.


Mietelause: Teefirma?
Kuva: Vuoden Äiti

Kommentit

Tämän blogin luetuimmat: